Mikään ei oikeuta lasten tappamista

Sanotaan, että totuus on sodan ensimmäinen uhri. Oikea totuus on ehkä paljon surullisempi: lapset kärsivät sodasta ensimmäisenä. Ja jos he eivät sotien ensimmäisiä uhreja olisikaan, niin ainakin he usein kärsivät niistä eniten.

Esimerkiksi Hamasin siviileihin kohdistunut silmitön väkivalta johti Palestiinassa sotaan, missä on tähän mennessä kuollut yli 10 000 lasta. Kaikista Palestiinassa surmatuista on EU:n arvion perusteella 70 % lapsia ja naisia (https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/B-9-2024-0073_FI.html).

Vaikka Hamas täytyy saada vastuuseen siviileihin kohdistuneista julmuuksista, niin se ei saa tapahtua palestiinalaislasten kustannuksella. Olipa Israelin vastatoimet Hamasia vastaan kuinka oikeutettuja tahansa, niin Suomen ei ole mahdollista sallia lapsiin kohdistuvia väkivaltaisuuksia, koska ne ovat yksiselitteisesti Suomen hyväksymän lasten oikeuksien sopimuksen (https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/), ja sen lisäpöytäkirjan (https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2002/20020031), vastaisia.

Lasten oikeuksien sopimuksen artikla 38 edellyttää, että 'Sopimusvaltiot ryhtyvät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisten siviiliväestön suojelua koskevien velvoitteidensa mukaisesti kaikkiin mahdollisiin toimiin suojellakseen ja hoitaakseen lapsia, joihin aseellinen selkkaus vaikuttaa'.

Lisäksi Suomen hyväksymä lisäpöytäkirja toteaa, että maat 'tuomitsevat sen, että lapset joutuvat hyökkäyksen kohteeksi aseellisissa selkkauksissa ja että hyökkäyksiä kohdistetaan suoraan kansainvälisen oikeuden suojelemiin kohteisiin, joista osassa, kuten kouluissa ja sairaaloissa on huomattavasti lapsia'.

Suomen kuuluu tehdä parhaansa auttaakseen sodan uhreiksi joutuneita lapsia. Olipa kyse sodasta Ukrainassa, Sudanissa, Gazassa tai suomalaislasten pelastamisesta al-Holin pakolaisleiriltä.

Koskaan lasten tappamiseen ei tule suhtautua neutraalisti.